Kangasalan Pikonlinna 60-luvun alussa.
Äiti oli töissä Pikonlinnassa sairaala-apulaisena, isä potilaana... Ja niin heistä tuli pari. Äitini ylimmässä kuvassa vasemmalla ja isä sitten noissa alemmissa kuvissa.
Pikonlinnaan liittyy muutakin. Isoäitini ensimmäinen lapsenlapsi, 40-luvulla syntynyt poika, joutui aivan pienenä sinne hoidettavaksi, eikä sieltä enää kotiin palannut. Niin minusta tuli se isoäitini lapsenlapsista vanhin. Myöhemmin saman pojan äiti teki työuransa samassa paikassa. Harmi etten nyt tähän löytänyt kuvaa, joka hänestä on otettu Pikonlinnassa työasussa. Siellä oli toinenkin äitini siskoista työssä myös. He kolme sisarusta asuivat samassa asuntolarakennuksessa, mutta heistä vanhin eri asunnossa. Isoisäni kohtasi myös kuolemansa Pikonlinnassa.
Nämä tuli mieleen kun lueskelin juttua, jossa eräs nainen kertoi olleensa lapsena kyseisessä paikassa hoidettavana peräti kaksi vuotta. Ajankohta osui samoihin aikoihin, jolloin se pieni serkkunikin sinne joutui. Mutta tämä nainen oli kokenut elämässään monista kärsimyksistä huolimatta olleensa Jumalan johdatuksessa. Myös hänen lapsuuden pitkä sairaala-aikansa oli myöhemmin avuksi hänen ollessaan mukana kuolevan lapsen loppuvaiheissa. Alla linkki kyseiseen juttuun:
Vanhoja kuvia on kiva katsella! Ja kuunnella tarinoita niihin liittyen:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaOlisipa jo aiemmin, silloin lapsena tai nuorena, tullut kirjoiteteltua muistiin niitä mitä kertomuksia joita silloin sai kuullakseen. Isältäkin toivottiin monta kertaa, että "kerro nyt taas siitä lapsuudestas." Ja isä kertoi. Ja äitikin toisinaan.
PoistaMuistelen, että tätini oli myös Pikonlinnassa töissä :)
VastaaPoistaMielenkiintoista, että sinun tätisi ollut töissä siellä:)
Poista